OPPIMISYMPÄRISTÖHARJOITTELU - Tutustumiskäynti 1: Metsäalan ammattimaiseksi viestijäksi

Ensimmäisen oppimisympäristöharjoitteluni tutustumiskäynnin tein metsäalan koulutuksessa insinööreiksi opiskelevien lähiopetustunneille Tampereen ammattikorkeakoulussa maaliskuun 7. päivänä. Kyseessä oli kolmen opintopisteen laajuinen vuorovaikutus- ja esiintymistaitojen opintojakso, jolla opettajana toimi suomen kielen ja viestinnän lehtori Eija Lähteenmäki TAMKin kielipalveluista.  

Oppimistavoitteista ja sisällöstä 

Opintojakson tavoitteina oli muun muassa saada opiskelija ymmärtämään viestintä- ja vuorovaikutustaitojen merkityksen osana ammattitaitoaan. Koska kyseisessä metsäalan koulutuksessa opiskelevista suuri osa tulee valmistumisensa jälkeen työskentelemään metsänhoitoyhdistyksissä esimerkiksi metsäneuvojina, on tärkeää, että opiskelijat osaavat viestiä asiantuntijoina jäsentyneesti, ymmärrettävästi ja vakuuttavasti. Lisäksi on oleellista, että opiskelijat tietävät, miten erilaiset viestintä- ja vuorovaikutustilanteet (asiakaspalvelu- ja neuvontatilanteet, palaverit, neuvottelut, kokoukset) tyypillisesti etenevät, jotta osaisivat toimia niissä oikein. Yhtenä tärkeänä tavoitteena oli myös, että opiskelija osaa arvioida omaa viestintäosaamistaan ja hyödyntää saamaansa palautetta. 

Opintojakson sisällöllisiä aiheita olivat asiakaspalvelu- ja neuvontatilanteet metsäalalla, vuorovaikutuksen tasot, viestintätyylit, sanaton viestintä, puhe-esityksen sisällön suunnittelu, havainnollistaminen, esityksen pitäminen, kokous- ja neuvottelutaidon teoria ja tapakulttuuri sekä ryhmädynamiikka.

Lähiopetustunneilla, joissa olin läsnä, oli aiheena suullisen esityksen pitäminen. Opettaja oli luonut kuvitteellisen tilanteen metsänhoitoyhdistyksen asiakasillasta, jossa opiskelija metsäneuvojan roolissa pitää kohderyhmälle metsäaiheisen esityksen, "tietoiskun". Suullisen esityksen tukena sai käyttää jotain havainnollistavaa välinettä (PowerPoint-esitys). Tämän lisäksi opiskelijat olivat etukäteen laatineet tilaisuudesta kutsun yleisölle sekä tehneet kirjallisen esitteen pitämästään esityksestä yleisölle jaettavaksi. Opiskelijoiden tuli siis suunnitella eräänlainen viestinnällinen kokonaisuus, joka voitaisiin sellaisenaan siirtää tosielämän työtilanteeseen. Mutta ei siinä vielä kaikki, nimittäin suullisen esityksen ja kirjallisen esitteen lisäksi opiskelijoiden tehtävänä opintojaksolla oli ottaa haltuun vielä yksi viestintäkanava ja -tyyli: opiskelijat perustivat metsäalaa käsittelevän blogin ja harjoittelivat blogikirjoittamisen saloja.


Kontaktituntien kulkua ja sosiaalista vuorovaikutusta

Maaliskuisena maanantai-iltapäivänä suuntasin siis TAMKin tekniikan valtakuntaan eli F-siipeen. Tunnelma luokassa oli lämmin ja kotoisa. Tähän vaikuttivat varmasti osaltaan luokan sopivan pieni koko, pyöreiden pöytien muodostelmat

ja mukavantuntuiset pehmustetut tuolit, mutta myös opettajan ja opiskelijoiden keskinäinen vuorovaikutus, mikä oli mielestäni rentoa. Huomionarvoista oli, että opiskelijat puhuttelivat opettajaansa etunimellä "Eija", eivätkä nimellä "opettaja". Tämä kertoo mielestäni siitä, että opiskelijat pitivät opettajaa helposti lähestyttävänä ja vuorovaikutussuhde heidän välillään oli mutkaton. Vaikka opettajalla  oli selkeästi auktoriteettiasema, ei liian suurta statushierarkiaeroa opettajan ja opiskelijoiden välillä kuitenkaan ollut, mikä varmasti vaikuttaa siihen, että opiskelijat uskaltavat osallistua ja viestiä tunneilla aktiivisemmin ja avoimemmin.

Tuntien alussa opettaja johdatteli opiskelijat päivän teemaan ja virikkeenä esitteli metsäalan tunnettuja blogeja. Opettaja myös korosti, että suullisen esityksen tärkeimpänä tavoitteena on rohkaista opiskelijaa kohtaamaan yleisönsä ja kertomaan esiteltävästä asiasta omin sanoin. Uskon, että tämän asian esiintuominen saattoi helpottaa osalllistujien mahdollista esiintymisjännitystä: esityksen ei tarvitse olla täydellinen, vaan "maanläheinen" ote ja rohkaistuminen vuorovaikutukseen ovat avaintekijöitä. Jokaiselle opiskelijalle oli nimetty opponentti, joka antoi kirjallista palautetta esityksestä viestinnällisestä näkökulmasta. Arvioitavia osa-alueita olivat muun muassa äänenkäyttö ja puhetapa sekä sanaton viestintä. Myös opettaja antoi välitöntä palautetta opiskelijoille esityksen  jälkeen. Palaute oli monipuolista ja yksityiskohtaista ja uskon, että opiskelijat saivat paljon hyviä käytännön vinkkejä tulevia viestintä- ja esiintymistilanteita varten.


Vuorovaikutus- ja esiintymistaitojen kurssi oppimisympäristönä

Mielestäni nämä havainnoimani vuorovaikutus- ja esiintymistaitojen kontaktitunnit voidaan nähdä kontekstuaalisena oppimisympäristönä, jolle tunnusomaisia piirteitä ovat muun  muassa dialogisuus, autenttisuus, vuorovaikutus ja palautteenanto. Nämä kaikki piirteet olivat mukana oppimistilanteessa. Vuorovaikutus oli yhtenä kurssin sisällöllisenä teemana, ja dialogisuus sekä palautteenanto toteutuivat sekä esiintyjän ja yleisön rooleissa että opettajan ja opiskelijoiden välisessä vuorovaikutuksessa. 

Kiinnostava havainto oli, että opettaja oli suunnitellut erilaisista oppimistehtävistä loogisesti etenevän kokonaisuuden, jossa opiskellaan prosessinomaisesti. Oppimisympäristössä toteutui ajatus autenttisesta oppimisesta, jossa simuloitiin reaalimaailman tilannetta eli tietoiskun pitämistä yleisölle metsänomistajien illassa. Autenttinen maailma tuotiin näin oppimistilanteeseen ja opittavalle asialle oli löydettävissä käyttöarvoa, esiintymistilanteen harjoittelua ja viestintätaitojen kehittämistä. Vertaisarviointia toteutettiin antamalla palautetta esityksistä. Nämä tekijät lisäävät parhaimmillaan opiskelijoiden motivaatiota ja sitoutumista oppimiseen. Opiskelijan toiminnassa tässä ympäristössä korostui erityisesti aktiivisen ja itsenäisen tiedonetsijän ja -rakentajan rooli, sillä heidän tuli hankkia paljon taustatietoa esityksiään varten. 

Tässä oppimisympäristössä korostuivat hyvin myös sosiaalinen ja psykologinen näkökulma, joissa oppimisympäristö voidaan metafora-ajattelun mukaisesti nähdä vuorovaikutuksena. Mielestäni henkinen ja psykologinen ilmapiiri tukivat oppimista tässä oppimisympäristössä, jossa oli aistittavissa osallistujien välinen luottamus ja yksilöitä kunnioittava ilmapiiri.

Oppimisympäristöharjoittelun perehtymisteemoista tämän havainnointikohteen teemoiksi valikoituvat mielestäni parhaiten autenttinen oppimisympäristö (erilaiset oppimis-, toiminta- ja kasvuympäristöt) sekä taitojen oppiminen.